1. Vaalennus on hiukselle voimakkain mahdollinen kemiallinen
käsittely, sillä se vaurioittaa hiuksen rikkisidoksia, jolloin hiuksen vetolujuus heikkenee.
2.vaalennusaineiden vaikuttavia aineita ovat vetyperoksidi ja persulfaatit.
3. vetyperoksidi, liuotin.
1.Koska happea alkaa irrota välittömästi hapettavista aineosista,
2.Emäsvärinpoisto, hapanvärinpoisto ja liuotinvärinpoisto.Emäsvärinpoistoa kutsutaan vaalennukseksi. Kun vaalennusvalmistetta käytetään hapettuvan väriaineosien vaalentamiseen ennen värjäystä,käsittelyä kutsutaan emäksiseksi värinpoistoksi.
3.Kun happea vapautuu enemmän, syntyy myös paljon pysyviä happivauriota. Vaalennuksessa käytetään aineosia jotka vapauttavat happea enmmän ( persulfaatti ja vetyperoksiidi).Vaalennuksen käyttöohjeita on noudatettava koska hiuksen ja ihon keratiiniproteiinit ovat lähes samallaiset. Vaalennusaineessa olevat aineosat vaurioittavat hiusta ja ihosolukkoa.
4.Hiuspohjaan saa laittaa enintään 6% vetyperoksidia.
5.Hapanvärinpoistoaineen vaikuttva aineosa on pelkistin. Pelkistin voi luovuttaa vetyä vain happamassa ympäristössä.
6.Pelkistimen sekaan sekoitetaan hapanväripoistossa jotain hapanta puskuria., joka säätää käyttövamiin valmisteen happamaksi.
7.Jotta voidaan olla varmoja , että värinpoisto on pysyvä.
1. vaalennusväri turpoaa hiuksessa joten en laita vaalennusväriä ihan tyveen.
2.Etten venytä hiusta .Välttää voimakasta mekanista venymista ja hierontaa
3.Pestään runsaalla vesihuuhtelulla ja shampoolla. Välttää hieromista.
tiistai 24. tammikuuta 2017
Työvälineet ja työtavat
1. Värjäytymisreaktiota voidaan nopeuttaa käyttämällä lisälämmönlähteitä.Hiustenkuivaajaa tai lämpösäätelijää. Lämpimällä alueella hiukset värjäytyvät nopeasti.
Turvallisuuteen on otettava huomioon etää laite on ehjä ja ettei hiukset kosketa suoraan lämmönlähteeseen. Vaiukutusaika on oltava vain väriin tarkoitetun ajan.
2. Hiusten pituus, tiheys ja rakennevaurioiden määrä. Mitä pidemmät ja tiheät hiukset, sitä enemmän menee värimassaa. Kaikkein ekologisin ja taloudellinen tapa mitata värimassa on käyttää vaakaa ja sekoitusastiaa.
3.Ehjärakenteiseen hiukseen ensin ja siitä edeten.
4.Että hiukset kammataan jaharotaan mahdollisimman kireälle, kun raitahuppu vedetään lieristä syvemmälle. Tavoitteena saada huppu mahdollisimman lähelle tyveä.
5. Raidat saadaan paksummiksi ja pystyy tekemään erillaisia jaotteluita.
6. Marmoroinnissa vaalennusaine levitetään hapetevärin päälle. Sormilla, sillen tai puristellen.
Turvallisuuteen on otettava huomioon etää laite on ehjä ja ettei hiukset kosketa suoraan lämmönlähteeseen. Vaiukutusaika on oltava vain väriin tarkoitetun ajan.
2. Hiusten pituus, tiheys ja rakennevaurioiden määrä. Mitä pidemmät ja tiheät hiukset, sitä enemmän menee värimassaa. Kaikkein ekologisin ja taloudellinen tapa mitata värimassa on käyttää vaakaa ja sekoitusastiaa.
3.Ehjärakenteiseen hiukseen ensin ja siitä edeten.
4.Että hiukset kammataan jaharotaan mahdollisimman kireälle, kun raitahuppu vedetään lieristä syvemmälle. Tavoitteena saada huppu mahdollisimman lähelle tyveä.
5. Raidat saadaan paksummiksi ja pystyy tekemään erillaisia jaotteluita.
6. Marmoroinnissa vaalennusaine levitetään hapetevärin päälle. Sormilla, sillen tai puristellen.
keskiviikko 18. tammikuuta 2017
Hiuksen väriaineet!
Hiusten luonnollinen väriaine on melaniini. Sitä tuottavat hiusnystyn monihaaraiset melanosyyttisolut. Melaniinien molekyylirakenne vaihtelee melkoisesti, mutta niitä on kahta päätyyppiä: eumelaniinit ja feomelaniinit.Laajassa mielessä melaniinilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa polyasetyleenien, polyaniliinien tai polypyrrolien muodostamaa mustaa tai ruskeaa väriainetta.
Hiusnystyn yläosassa sijaitsee melanosyytit, joista hiuksen väriaine, eli melaniini muodostuu
Ihmisten hiusten väri määräytyy lähinnä geneettisesti. Myös ympäristö ja hiusten käsittely voivat vaikuttaa väriin, esimerkiksi auringonpaiste voi vaalentaa hiuksia, ja varsinkin nykyisin monilla on tapana värjätä hiuksiaan. Eri ikävaiheissa hiusten väri voi vaihdella. Nuorilla on usein vaaleammat hiukset kuin aikuisilla, ja vanhusten hiukset voivat alkaa harmaantua.
Vitiligo on autoimmuunisairaus, jossa melanosyyttisolut eivät pysty tuottamaan malaniinia. Se näkyy värittöminä pälvinä ihossa ja sillä alueella kasvavissa hiuksissa.
Hiukset harmaantuvat, koska osittain väriaine melaniini vähenee. Vanhetessaan ihmisen hiusten melaniinituotanto lakkaa, mistä seuraa hiusten harmaantuminen. Hiukset muuttuvat aluksi harmaiksi ja lopulta valkoisiksi.
On olemassa kahden tyyppisiä melaniinipigmenttejä, jotka määräävät hiusvärin: ”eumelaniinit” aikaansaavat tummemmat sävyt (punertavanruskeasta mustaan) ja ”feomelaniinit” luovat vaaleammat sävyt (vaaleankeltaisesta punaiseen). Hiusten luonnollinen väri määräytyy näiden eri pigmenttien osuuksien mukaan. Valkoiset hiukset syntyvät, kun melaniinipigmenttejä ei enää esiinny soluissa, joista hiukset muodostuvat – melaniinin tuotanto joko loppuu tai melaniini ei pääse siirtymään hiussoluihin.
Hennaväri lähtee ensimmäisessä pesussa pois.Hapettuvat väriaineosat hapettuvat hiljalleen värittömiksi, mutta kasviväriainesosat pysyvät muuttumattomina.
Suoravärin tunnistaa jo sillä että väri on tuotepakkauksessa värillistä. Jos värivalmisteen INCI-luettelosta löytyy suoraväriainesosa, kannattaa värivalmisteen kaikki sävyt tutkia.
Suoraväri-aineosia käytetään hiuksia värjäävissä shampoissa,hoitoaineissa, vaahdot , nesteen, muotoilutuotteet sekä henna ja värjäävät hiusvedet.
Sähkökemiallisesti kiinnittyvä suoraväriaineosat ovat osa positiivisia ja negatiivisia.Hiuskeratiinissa on sekä positiivisia ja negatiivisia varautuneita molekyylejä, aminohappoja joihin nämä sähkösesti varautuneet väriaineosat voivat kiinnittyä. Hiusten tulee olla puhtaat ja mielellään anionisella tensidillä pesty. Sähkökemiallisesti kiinnittyvät suoraväriaineet ovat suosittuja siksi, että hiuksessa on luonnostaan sekä positiivisia, että negatiivisia varauksia, jolloin sekä anioniset, että kationiset väriaineet tarttuvat hiukseen hyvin.
Väripakkauksen sisällä olevat hapettuvat väriaineet ovat värittömiä , ja siksi niitä kutsutaan esiväriaineeksi.
Jos henkilöllä on tai on joskus ollut musta hennatatuointi, on hänellä suurempi riski saada ihoreaktio hiusväreistä kuin niillä, joilla tatuointeja ei ole. Allergisen reaktion aiheuttaja on tällöin todennäköisesti parafenyleenidiamiini (PPD), jota mustat hennatatuoinnit sisältävät.
Happi- eli toiselta nimeltään rakennevauriot syntyvät kun vapaat happiatomit katkovat hiuksen rakenteessa olevia rikkisidoksia. Happivaurion synnyttyä, sitä ei voida enää korjata tai paikata mitenkään, vaan vaurio on pysyvä. Myös ilmassa oleva happi aiheuttaa vaurioita hiukseen, mutta niin hitaasti ettei sillä juurikaan ole merkitystä hiuksen kunnon kannalta. Kemiallisesti hiukseen vapautettu happi aiheuttaa paljon herkemmin ja rajummin vaurioita hiuksen rakenteeseen, kuin ilman happi. Rakennevaurioitunut hius on kuiva, karkea ja jäykkä ja se katkeaa/murtuu herkästi. Hiukset ovat kiillottomat, säihköistyvät ja takkuuntuvat herkästi ja latvat haaroittuvat. Äärimmäisissä tapauksissa hius muuttuu "purukumimaiseksi", venyväksi koska hiusta koossa pitäviä rikkisiltoja on katkennnut liikaa.
Vaalennusvalmisteissa sekä permanentin kiinnitysvaiheessa. Happivaurioiden määrä lisääntyy, kun vetyperoksidiliuoksen pitoisuusprosentti nousee, ja kun vaikutusaika pitenee. Sen vuoksi on suositeltavaa tarkoin harkita käytetyn vetyperoksidiliuoksen voimakkuus ja käytetty värjäysmenetelmä. Mikäli hiuksen kunto on arvioitu väärin, saattaa uusi hapetekäsittely heikentää hiuksen rakennetta niin, että hius muuttuu "purukumimaiseksi".
Rakennevaurioitunut hius on kuiva, karkea ja jäykkä ja se katkeaa/murtuu herkästi. Hiukset ovat kiillottomat, säihköistyvät ja takkuuntuvat herkästi ja latvat haaroittuvat. Äärimmäisissä tapauksissa hius muuttuu "purukumimaiseksi", venyväksi koska hiusta koossa pitäviä rikkisiltoja on katkennnut liikaa.
Hiuksen rakenteessa lopullisesti hajoaa hiuksen latva ja sen keratiinipinta.Kun sitä kemiallisesti värjätään.
Happivaurioituneet hiukset huomioin jos hiukset ovat purkkamaiset ja katkeilleet. Silloin käyttäisin rakennepaikkaavai hiusaineita. Ja mielellään en käyttäisi enään mitään vaalentavia hiusvärejä .
Hiusnystyn yläosassa sijaitsee melanosyytit, joista hiuksen väriaine, eli melaniini muodostuu
Ihmisten hiusten väri määräytyy lähinnä geneettisesti. Myös ympäristö ja hiusten käsittely voivat vaikuttaa väriin, esimerkiksi auringonpaiste voi vaalentaa hiuksia, ja varsinkin nykyisin monilla on tapana värjätä hiuksiaan. Eri ikävaiheissa hiusten väri voi vaihdella. Nuorilla on usein vaaleammat hiukset kuin aikuisilla, ja vanhusten hiukset voivat alkaa harmaantua.
Vitiligo on autoimmuunisairaus, jossa melanosyyttisolut eivät pysty tuottamaan malaniinia. Se näkyy värittöminä pälvinä ihossa ja sillä alueella kasvavissa hiuksissa.
Hiukset harmaantuvat, koska osittain väriaine melaniini vähenee. Vanhetessaan ihmisen hiusten melaniinituotanto lakkaa, mistä seuraa hiusten harmaantuminen. Hiukset muuttuvat aluksi harmaiksi ja lopulta valkoisiksi.
On olemassa kahden tyyppisiä melaniinipigmenttejä, jotka määräävät hiusvärin: ”eumelaniinit” aikaansaavat tummemmat sävyt (punertavanruskeasta mustaan) ja ”feomelaniinit” luovat vaaleammat sävyt (vaaleankeltaisesta punaiseen). Hiusten luonnollinen väri määräytyy näiden eri pigmenttien osuuksien mukaan. Valkoiset hiukset syntyvät, kun melaniinipigmenttejä ei enää esiinny soluissa, joista hiukset muodostuvat – melaniinin tuotanto joko loppuu tai melaniini ei pääse siirtymään hiussoluihin.
Hennaväri lähtee ensimmäisessä pesussa pois.Hapettuvat väriaineosat hapettuvat hiljalleen värittömiksi, mutta kasviväriainesosat pysyvät muuttumattomina.
Suoravärin tunnistaa jo sillä että väri on tuotepakkauksessa värillistä. Jos värivalmisteen INCI-luettelosta löytyy suoraväriainesosa, kannattaa värivalmisteen kaikki sävyt tutkia.
Suoraväri-aineosia käytetään hiuksia värjäävissä shampoissa,hoitoaineissa, vaahdot , nesteen, muotoilutuotteet sekä henna ja värjäävät hiusvedet.
Sähkökemiallisesti kiinnittyvä suoraväriaineosat ovat osa positiivisia ja negatiivisia.Hiuskeratiinissa on sekä positiivisia ja negatiivisia varautuneita molekyylejä, aminohappoja joihin nämä sähkösesti varautuneet väriaineosat voivat kiinnittyä. Hiusten tulee olla puhtaat ja mielellään anionisella tensidillä pesty. Sähkökemiallisesti kiinnittyvät suoraväriaineet ovat suosittuja siksi, että hiuksessa on luonnostaan sekä positiivisia, että negatiivisia varauksia, jolloin sekä anioniset, että kationiset väriaineet tarttuvat hiukseen hyvin.
Väripakkauksen sisällä olevat hapettuvat väriaineet ovat värittömiä , ja siksi niitä kutsutaan esiväriaineeksi.
Jos henkilöllä on tai on joskus ollut musta hennatatuointi, on hänellä suurempi riski saada ihoreaktio hiusväreistä kuin niillä, joilla tatuointeja ei ole. Allergisen reaktion aiheuttaja on tällöin todennäköisesti parafenyleenidiamiini (PPD), jota mustat hennatatuoinnit sisältävät.
Happivauriot
Vaalennusvalmisteissa sekä permanentin kiinnitysvaiheessa. Happivaurioiden määrä lisääntyy, kun vetyperoksidiliuoksen pitoisuusprosentti nousee, ja kun vaikutusaika pitenee. Sen vuoksi on suositeltavaa tarkoin harkita käytetyn vetyperoksidiliuoksen voimakkuus ja käytetty värjäysmenetelmä. Mikäli hiuksen kunto on arvioitu väärin, saattaa uusi hapetekäsittely heikentää hiuksen rakennetta niin, että hius muuttuu "purukumimaiseksi".
Rakennevaurioitunut hius on kuiva, karkea ja jäykkä ja se katkeaa/murtuu herkästi. Hiukset ovat kiillottomat, säihköistyvät ja takkuuntuvat herkästi ja latvat haaroittuvat. Äärimmäisissä tapauksissa hius muuttuu "purukumimaiseksi", venyväksi koska hiusta koossa pitäviä rikkisiltoja on katkennnut liikaa.
Hiuksen rakenteessa lopullisesti hajoaa hiuksen latva ja sen keratiinipinta.Kun sitä kemiallisesti värjätään.
Happivaurioituneet hiukset huomioin jos hiukset ovat purkkamaiset ja katkeilleet. Silloin käyttäisin rakennepaikkaavai hiusaineita. Ja mielellään en käyttäisi enään mitään vaalentavia hiusvärejä .
keskiviikko 11. tammikuuta 2017
Värioppi !
MÄÄRITTELE MITÄ ON VALO ?
Valo on sähkömagneettisen spektrin ihmissilmällä nähtävä osa. Valoa lyhytaaltoisempaa säteilyä kutsutaan ultravioletiksi, ja pitempiaaltoista infrapunaksi. Valoaaltojen kolme perusominaisuutta ovat kirkkaus (eli amplitudi), väri (eli aallonpituus) ja polarisaatio (eli värähtelykulma).
MÄÄRITTELE SPEKTI JA KÄSITE " VÄRI.
Aistittu väri määräytyy valon aallonpituudesta tai, jos valo ei ole monokromaattista, sen fotonien energiajakaumasta eli spektristä. Fysiikassa valkoisella valolla tarkoitetaan tavallisesti valoa, jonka spektri on tasainen eli sen intensiteetti on taajuudesta riippumaton näkyvän valon alueella. Jos spektri taas on hyvin kapea, sanotaan, että valo on yksiväristä eli monokromaattista. Jos valonsäteessä kaikki "valoaallot" ovat keskenään samanvaiheisia, sanotaan, että valo on koherenttia.
VÄRIAISTI
Väriaisti on näköelinten kykyä tulkita eri aallonpituuksien aiheuttamat aistierot eri väreinä kutsutaan väriaistiksi.
VÄRISOKEUS
Tavallisesti sanalla värisokeus tarkoitetaan värinäön heikkoutta, jolloin ihminen näkee edes joitakin värejä. Yleisin värinäön heikkouden muoto, puna-vihersokeus on miehillä varsin yleinen; siitä kärsii noin 8 prosenttia miehistä.
Täysin värisokea ihminen näkee vain tummuuden ja vaaleuden eri asteet (kaikki on hänelle kuin mustavalkoista). Hän ei tunne yhtään väriä eikä edes ymmärrä, mitä väri tarkoittaa eikä erota toisistaan kahta valokuvaa, jotka eroavat toisistaan vain niin, että toinen on mustavalkoinen ja toinen värillinen.
Yleisin värinäön heikkouden muoto, puna-vihersokeus.
Puna-vihersokeutta on eri asteista: jotkut puna-vihersokeat eivät koskaan erota punaista ja vihreää, jotkut sekoittavat nämä värit vain niiden joutuessa vierekkäin. Purppurasokeus on erittäin harvinainen väriheikkoustyyppi. Mahdollisia ovat myös esimerkiksi ruskean ja vihreän eri sävyjen rajoittunut erottelukyky. Kaiken kaikkiaan jonkin asteisesta värinäkökyvyn puutteesta kärsii miehistä noin 10 prosenttia ja naisista vastaavasti noin 0,5 prosenttia.
PIGMENTTI
Pigmentti on värillinen hienojakoinen jauhe, joka ei liukene sideaineeseen. Pigmentti voi olla läpikuultava tai peittävä. Pigmenttejä on käytännössä saatavilla jauhemaisina, ja ne yleensä sekoitetaan tai hierretään sideaineeseen.
Pigmentit ovat tavallisesti aineita, joilla on voimakas värjäävä ominaisuus.
Pigmentin ominaisuuksien merkitys riippuu pigmentin käyttötarkoituksesta. Pigmenttien ominaisuuksia ovat muun muassa värjäyskyky, peittokyky, värivoima, emäksien kesto, happojen kesto, valonkesto, lämmönkesto, vakaus, reaktiivisuus ja myrkyllisyys.
VÄRIAINE
Väriaineet ovat erilaisten materiaalien värjäämiseen käytettyjä, yleensä johonkin liuotteeseen tai sideaineesen liukenevia värillisiä, tavallisesti orgaanisia yhdisteitä.
Vanhastaan käytettyjä, luonnosta saatavia väriaineita ovat muun muassa sininen indigo, punertava purppura, keltainen alitsariini ja punainen karmiini. Valtaosa nykyisin käytettävistä väriaineista valmistetaan kuitenkin synteettisesti.
SÄVY
Sävy on värin sijainti spektrissä. Jokaista värisävyä vastaa oma valon aallonpituus violetin lyhyestä aallonpituudesta punaisen pitkään aallonpituuteen. Perussävyihin viitataan nimillä kuten punainen, sininen, vihreä ja keltainen.
Sävyssä eivät ole mukana värin kaksi muuta pääominaisuutta, kirkkaus ja kylläisyys. Sävy pysyy siis samana vaikka väri tummenee tai vaalenee, tai muuttuu värikylläisemmäksi tai harmaammaksi.
VIVAHDE
Vivahde on hienokseltaan erottuva sävy.Vivahde on pieni poikkeama nimeltä mainitusta väristä tai värisävystä ilmoitettuun suuntaan.
Murretut värit:
Murretut sävyt saadaan taittamalla kirkasta väriä harmaalla ja niitä sanotaan myös maanläheisiksi. Murretut värit näyttää kirkkaiden vierellä likaisilta, niinkuin esimerkiksi luonnonvalkoinen joka näyttää puhtaanvalkoisen vieressä kellertävältä.
1978-2017 elämänkaariviiva
Valo on sähkömagneettisen spektrin ihmissilmällä nähtävä osa. Valoa lyhytaaltoisempaa säteilyä kutsutaan ultravioletiksi, ja pitempiaaltoista infrapunaksi. Valoaaltojen kolme perusominaisuutta ovat kirkkaus (eli amplitudi), väri (eli aallonpituus) ja polarisaatio (eli värähtelykulma).
MÄÄRITTELE SPEKTI JA KÄSITE " VÄRI.
Aistittu väri määräytyy valon aallonpituudesta tai, jos valo ei ole monokromaattista, sen fotonien energiajakaumasta eli spektristä. Fysiikassa valkoisella valolla tarkoitetaan tavallisesti valoa, jonka spektri on tasainen eli sen intensiteetti on taajuudesta riippumaton näkyvän valon alueella. Jos spektri taas on hyvin kapea, sanotaan, että valo on yksiväristä eli monokromaattista. Jos valonsäteessä kaikki "valoaallot" ovat keskenään samanvaiheisia, sanotaan, että valo on koherenttia.
VÄRIAISTI
Väriaisti on näköelinten kykyä tulkita eri aallonpituuksien aiheuttamat aistierot eri väreinä kutsutaan väriaistiksi.
VÄRISOKEUS
Tavallisesti sanalla värisokeus tarkoitetaan värinäön heikkoutta, jolloin ihminen näkee edes joitakin värejä. Yleisin värinäön heikkouden muoto, puna-vihersokeus on miehillä varsin yleinen; siitä kärsii noin 8 prosenttia miehistä.
Täysin värisokea ihminen näkee vain tummuuden ja vaaleuden eri asteet (kaikki on hänelle kuin mustavalkoista). Hän ei tunne yhtään väriä eikä edes ymmärrä, mitä väri tarkoittaa eikä erota toisistaan kahta valokuvaa, jotka eroavat toisistaan vain niin, että toinen on mustavalkoinen ja toinen värillinen.
Yleisin värinäön heikkouden muoto, puna-vihersokeus.
Puna-vihersokeutta on eri asteista: jotkut puna-vihersokeat eivät koskaan erota punaista ja vihreää, jotkut sekoittavat nämä värit vain niiden joutuessa vierekkäin. Purppurasokeus on erittäin harvinainen väriheikkoustyyppi. Mahdollisia ovat myös esimerkiksi ruskean ja vihreän eri sävyjen rajoittunut erottelukyky. Kaiken kaikkiaan jonkin asteisesta värinäkökyvyn puutteesta kärsii miehistä noin 10 prosenttia ja naisista vastaavasti noin 0,5 prosenttia.
PIGMENTTI
Pigmentti on värillinen hienojakoinen jauhe, joka ei liukene sideaineeseen. Pigmentti voi olla läpikuultava tai peittävä. Pigmenttejä on käytännössä saatavilla jauhemaisina, ja ne yleensä sekoitetaan tai hierretään sideaineeseen.
Pigmentit ovat tavallisesti aineita, joilla on voimakas värjäävä ominaisuus.
Pigmentin ominaisuuksien merkitys riippuu pigmentin käyttötarkoituksesta. Pigmenttien ominaisuuksia ovat muun muassa värjäyskyky, peittokyky, värivoima, emäksien kesto, happojen kesto, valonkesto, lämmönkesto, vakaus, reaktiivisuus ja myrkyllisyys.
VÄRIAINE
Väriaineet ovat erilaisten materiaalien värjäämiseen käytettyjä, yleensä johonkin liuotteeseen tai sideaineesen liukenevia värillisiä, tavallisesti orgaanisia yhdisteitä.
Vanhastaan käytettyjä, luonnosta saatavia väriaineita ovat muun muassa sininen indigo, punertava purppura, keltainen alitsariini ja punainen karmiini. Valtaosa nykyisin käytettävistä väriaineista valmistetaan kuitenkin synteettisesti.
SÄVY
Sävy on värin sijainti spektrissä. Jokaista värisävyä vastaa oma valon aallonpituus violetin lyhyestä aallonpituudesta punaisen pitkään aallonpituuteen. Perussävyihin viitataan nimillä kuten punainen, sininen, vihreä ja keltainen.
Sävyssä eivät ole mukana värin kaksi muuta pääominaisuutta, kirkkaus ja kylläisyys. Sävy pysyy siis samana vaikka väri tummenee tai vaalenee, tai muuttuu värikylläisemmäksi tai harmaammaksi.
VIVAHDE
Vivahde on hienokseltaan erottuva sävy.Vivahde on pieni poikkeama nimeltä mainitusta väristä tai värisävystä ilmoitettuun suuntaan.
Kylmät värit: violetti,sininen ja vihreä. Luovat ilmavuuden tuntua = ovat kevyitä.
Lämpimät värit: Keltanen, oranssi ja punainen. Ovat raskaita.
Pastellivärit:
- Mitä haaleampi sävy on, sitä pehmeämmin se uppoaa hiustesi sekaan.
- Pidä hiusten pohjaväri luonnollisena - vältä rajua kontrastia vitivalkoisen kanssa!
- Pidä tyvestä latvaan värjätyt osiot pieninä, tai piilota ne jakauksen alle.
- Latvoja värjätessä, tee värin häivytys mahdollisimman liukuvaksi.
- Valitse sävy hiustesi pohjasävyn mukaan. Kylmänvaaleaan pinkkiä ja kullanvaaleaan persikkaista vaaleanpunaista.
Murretut värit:
Murretut sävyt saadaan taittamalla kirkasta väriä harmaalla ja niitä sanotaan myös maanläheisiksi. Murretut värit näyttää kirkkaiden vierellä likaisilta, niinkuin esimerkiksi luonnonvalkoinen joka näyttää puhtaanvalkoisen vieressä kellertävältä.
1978-2017 elämänkaariviiva
Punainen on ollut aluksi lempiväri muistaakseni 3 v. lähtien ja sitten esikoulu ikäisenä muuttunut vaaleanpunaiseen. Musta taas on tullut yläasteen aikana ja siitä sitten muuttunut rusehtaviin sävyihin.
Tämän hetken lempivärejä ovat pinkki ,musta ja lila.
Lila väri symboloi orastavaa toivoa, joka ensin koetun rauhattomuuden jälkeen tyynnyttää.. Mystillisyys,juhlallisuus ja surumielisyys viihtyvät erityisesti tumman lilan seurassa, kun taas vaaleassa lilassa on lumoavuuden , tuoksun ja huuman , jopa eripuraisuudenkin sdsiemen kylvettynä.
Mustaväri koetaanlänsimaisessa kulttuurissa kaiken loppuna, tuskan surun ja pimeyden viestittäjänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)